Ensinnäkin haluan korostaa, että valintani ensimmäisen sipsi-blogini aiheeksi on täysin sattumanvarainen. Lidlissä oli (ja on muistaakseni vieläkin) tarjous: kaksi Taffelin megapussia (hee hee) kolmella eurolla. Kun tämän uuden tuttavuuden näin niin olin heti myyty. En tiedä mikä tässä pussissa on, joka tekee sen silmäruuaksi, mutta ulkoasu miellyttää silmiä!

Mutta ollaan hei nyt hetki vakavia: tottakai sipsien maku on se ratkaiseva tekijä, ei miltä pussi näyttää! Kun ostat pussin, jossa on 'majoneesin ja suola-/maustekurkkujen makua' niin voit varmaan katsoa itseäsi peiliin pettyessäsi makuun. Positiivisesti toki voidaan mainita, että tuo makuelämyksen kuvaus on melko paikkansa pitävä. Omasta mielestäni tuo Pickles -maku vastasi kylläkin enemmän kurkkusalaattia, ei niinkään suola- eikä maustekurkkua. Ja onhan se niin, että hampurilaisessa tuo maku on hyvä. Mutta sipsissä? Ei. Sipsit olivat rapeita ja koostumus oli täydellinen. Eri maulla noita söisi hyvin mielellään. Nykyisellään ei maistu. Veikkaan, että näiden historia jää lyhyeksi, valitettavasti. Uudet maut ovat meinaan tosi tervetulleita vanhojen legendojen seuraksi. Pitänee hankkia dippi seuraksi, jotta tuo pussi tulee syötyä loppuun. Nyt turvaudun akuutisti Broadwayhin, siitä tietää mitä saa!

 

Tämä ensimmäinen sipsi-postaus jää nyt näin lyhyeksi, koska Diner -sipsit eivät ansaitse sen syvempää arviota. Pettymys. 1/5.

 

Ps. Päädyin kirjoittamaan tämän blogin suomeksi, koska englanniksi makutuntojen kuvaileminen on haasteellista ja tässä vaiheessa luulen, että suomenkielinen blogi saavuttaa enemmän ihmisiä kuin ruotsinkielinen.

All questions are though welcome also in English samt på svenska :)

 

Kommentoi toki, oletko samaa mieltä, eri mieltä, mitä kaipaat blogissani?